Bjarne Kallis

Kiittäkää veteraaneja

Eilen järjestettiin veteraanijuhlia eri puolilla maata. Olin eräässä tällaisessa juhlassa juhlapuhujana, ja mieleeni tuli juhlan aikana monta ajatusta. Juhlasalissa oli marmoritaulu, jossa luki ”Pro Patria”, ja jossa oli kaatuneiden nimet sekä näiden syntymä- ja kuolinpäivät. Nimien joukossa oli samanikäisiä nuoria miehiä, kuin mitä osa juhlilla esiintyneen lukion kuoron pojista oli. On vaikeaa kuvitella tunnelmaa, joka vallitsi samassa salissa sinä päivänä, kun marmoritaulu kiinnitettiin seinälle. Läsnä on ollut todennäköisesti kaatuneiden omaisia, joille parhaassa iässä olevan miehen poismeno on varmasti tuntunut raskaalta.

Juhlassa oli mukana myös veteraanikuoro, jossa oli runsaat kymmenen miestä, ja näiden miesten keski-ikä oli yli 86 vuotta. Tänään veteraaneja arvostetaan ja kunnioitetaan, toisin kuin 1960- ja 1970-luvuilla, kun heitä lähes solvattiin siitä, että he olivat olleet rintamalla.

Ilman veteraanien ja kotirintaman panostusta olisi Suomen kohtalo epäilemättä ollut sama kuin Baltian maiden. Stalinilla on kerrottu olleen suunnitelma siitä, kuinka suuri osa väestöstä olisi likvidoitu, ja kuinka suuri osa olisi viety pois Suomesta. Meistä olisi tullut neuvostotasavalta, ja olisimme joutuneet käymään läpi samoja kärsimyksiä, joita eri kansat Neuvostoliitossa joutuivat kestämään.

Siksi tuntuu niin hirvittävän kovalta ja väärältä, kun veteraanien kuntoutusmäärärahat kaikista lupauksista huolimatta eivät ole vieläkään riittävällä tasolla. Seurauksena tästä on, että osa veteraaneista ei saa kuntoutusta. Mutta eilen saivat veteraanit kokea juhlamieltä, ja se oli myös juhlan tarkoitus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Hannu Rainesto

Mistä hitosta me veteraaneja voidaan kiittää, siitäkö, että pelastivat kapitalisteille ja maanomistajille heidän valtaamansa oikeuden työläisen riistoon.

Kiittäkäämme Puna-armeijaa siitä, että pelastivat meille vapauden natseista. Joiden natsien rinnalla porvariarmeijamme taisteli rotuhygienian puolesta työläisten armeijaa vastaan.

On teillä porvareilla merkillinen tapa ajatella, aina väärässä ja vain rikkaiden puolella. Meillä on 1.5 milj. syrjäytettyä, mikä ihmeen into heillä olisi kiitellä asemastaan? Miksi ette osaa laskeutua totuuden tasolle porvaripellet?

JST (nimimerkki)

No mistäs veteraaneille riittäis rahaa kun rkp ja thoors syytävät ne mamuille,
ei taida 1 miljardi vuodessa enää riittää siihen touhuun, kun valtio alkaa maksaa takuuvuokratkin. Niillä vuokrilla tosiaan kuntoutettais näitä viimeisiä veteraaneja aika ruhtinaallisesti..

Dari-anne Suomalainen

"Veteraaneja arvostetaan ja kunnioitetaan."

Mutta.....missä ovat tämänpäivän sankarit, ne joita tulevat sukupolvet voisivat kunnioittaa ?

Mitä me jätämme heille ?

Edellisen laman aikaan vedottiin siihen, että ulkomaan velka on niin suuri,
kaikesta on tingittävä, on säästettävä, emme voi jättää velkaa tuleville sukupolville. Minä uskon että se oli huijaus, velka katosi jonnekin senjälkeen, kun oli saatu tarpeeksi ihmisiä työttömiksi.

Luottamusta ei ole enää mihinkään, nyt pohdin sitä; Oliko ydinvoimapäätös
taktinen veto hallitukselta, että saadaan keskutelu pois korruptiosotkuista.

Ovatko keskustan ym. omat sotkut ja moraalittomuudet syy siihen, että meillä on oikeus jättää saasteet ja jätteet tuleville sukupolville. En ole ydinvoima- asian kannattajilta nähnyt yhtään huolestunutta ajatusta tai mielenilmausta tulevista sukupolvista, kuten vielä aikaisemmissa yhteyksissä, jolloin huijattiin kansaa kestämään, muka tulevien sukupolvien takia.
Ei ollut kysymys valtionvelasta, vaan pankkien holtittomasta toiminnasta joiden paikkaamiseen ja pystyssä pitämiseen valtion rahat hupenivat.

Olenko oikeassa vai väärässä.

T Pekkanen (nimimerkki)

# 1
Hannu "Berija"-Raineisto saa olla kiitollinen veteraaneille siitä, että hänelläkin on sananvapaus.

Tulikivenkatku (nimimerkki)

Rainestoa riepoo, kun veteraanit tekivät tyhjäksi hänen unelmansa: Suomen liittämisen Neuvostoliittoon. Kumma kyllä, itse ei muuttanut N:littoon sen olemassaoloaikana, vaikka sen piti olla niin paratiisi että.

Hannu Rainesto

3. Et ole väärässä!
4. Mistä sinä tähän sananvapauden löysit, kehen verrattuna se on jotenkin vapaa? Perustulaki takaa mielipiteen vapauden, sanan vapaus on eriasia saati mielenilmaus vapaus.
Saat siis ajatella mitä haluat, kunhan et kerro sitä muille.
Sanan vapaus on taasen sensuurin hallussa, mm. YLE:n ja HS:fi.n eli Helsinginsanomien.
Mielenilamaus vapaus on vapaasti poliisin määriteltävissä ja lupapakko on sekä peliisilta että maanomistajalta.

Sinä palvot myyttejä etkä halua tietää totuudesta mitään!

Tuula Hölttä

Dari-anne: "Ei ollut kysymys valtionvelasta, vaan pankkien holtittomasta toiminnasta joiden paikkaamiseen ja pystyssä pitämiseen valtion rahat hupenivat.

Olenko oikeassa vai väärässä."

Tuohon kysymykseesi vastaisin, että både-och. Meillä oli [kuten aina] sekä herroissa että narreissa myös niitä "tikuja ja takuja", jotka pyrkivät rikastumaan keinottelulla, mutta käsitykseni mukaan he kuuluivat vähemmistöön, joka ei saanut aikaan tuota katastrofia.

Kun Neuvostoliiton bilateraalinen kauppa loppui NL:n hajoamiseen, NL jäi velkaa yksityissektorille suunnilleen saman miljardimäärän kuin valtiolle.

Tuota velkaa Neuvostoliitto ei koskaan maksanut, ja suurimpia velkojia olivat yksityiset liikepankit, joiden luottotappiot rahoitettiin verovaroilla pankeille annettuna pankkitukena. Siinä sivussa epäterveen bilateraalisen kaupan ja rahamarkkinoiden vahvan markan "loppulasku" maksatettiin perinteisesti tässä maassa "orjatyövoimana" käytetyillä pienyrittäjillä ajamalla heidät konkursseihin, jotka aiheuttivat Suomessa yhäkin näkyvän suurtyöttömyyden.

Sen sijaan, että YYA-Suomen perinteenvaalijoina toimineet vallankäyttäjät olisivat tukeneet omia kansalaisiaan, he alkoivat "lähialueyhteistyötukena" syytää hupenevia verovaroja itärajan takana olevan ydinasesuurvallan ja myös EU:n hyväksi ilmeisesti tarkoituksenaan saada entinen vaaleanpunaisten vuorineuvosten "helpon rahan ruletti" pyörimään uudelleen.

Hannu Rainesto

Ei riipo, minulle riittää hyvin Suomi Isänmaaksi, mutta en siedä sitä, että se on omistavan luokan hallussa.
Suomi kuuluu sen rakentajille, työläisillemme ei lusmuille porvareille!

Tulikivenkatku (nimimerkki)

"Ei riipo, minulle riittää hyvin Suomi Isänmaaksi, mutta en siedä sitä, että se on omistavan luokan hallussa."

No kiitä sitten veteraaneja siitä, että voi asua vapaassa Suomessa, etkä itärajan takana.

Tuula Hölttä

Bjarne K: Bjarne K: ”Mutta eilen saivat veteraanit kokea juhlamieltä, ja se oli myös juhlan tarkoitus.”

Tänään heitä odottaa taas kuitenkin arkipäivä, joka Suomen ja suomalaisten itsenäisyyden säilymisen muistoksi vietetyille tärkeille päiville niin aiheellisella juhlamielellä ei kuitenkaan anna heille heidän "jokapäiväistä leipäänsä".

Täältä löytyy se "jokapäiväinen" ja tarpeellinen kiitos ilman juhlapuheita kaikille veteraaneillemme:
http://www.sotiemmeveteraanit.fi/

toinen euromies (nimimerkki)

Suomen kansanhallituksen julistus: "SOTILAAT!
Teidän haaksirikon kärsineet johtajanne Mannerheim, Rydi, Tanner ulkolaisen pääomaylimystön kannustamana ajavat Suomen kansaa sotaan Punaista Armeijaa vastaan.
Te sorrutte näiden tyhjäntoimittajain, Suomen työtätekevän kansan verenimijäin puolesta.
Malttakaa mielenne kellä on järkeä jälellä ja heittäkää hartioiltanne rasvoittuneet loiseläjät.
Siirtykää Suomen kansanhallituksen puolelle, Punaisen Armeijan puolelle!
Suomen työtätekevä kansa astuu rohkeasti uuden vapaa elämän tielle, jota kansanhallituksenne parhaillaan valloittaa Punaisen Armeijan avustuksella."

SDP ja SAK antoivat vastaukseksi julistuksen, jossa ne ilmoittivat, että Suomen työläiset taistelevat ase kädessä vihollista vastaan. Talvisodan aikana Väinö Tanner antoi järjestäytyneelle työväestölle luvan liittyä suojeluskuntiin.

Sen jälkeen, kun SKP:n puheenjohtaja Kullervo Manner oli teloitettu, puheenjohtajaksi nousi Otto Wille Kuusinen ja SKP alistettiin NKVD:lle. Kuusinen ja NKVD:n upseeri Tuure Lehén valmistelivat kansanvaltuuskunnan ja punakaartin uutta tulemista, mikä voitaisiin toteuttaa vain puna-armeijan avulla. Se yritys epäonnistui surkeasti.

Keväällä 1941 Suomen sotilasjohto ja poliittinen johto uskoivat Saksan sotamenestyksen perusteella, että Saksan avulla Suomi pääsee eroon Venäjän painostuksesta ainakin sadan vuoden ajaksi. Jatkosota oli hyvityssota ja Suomi halusi rajat, joita oli helpompi puolustaa kuin 1000 km pituista maarajaa. Se ratkaisi Suomen kohtalon, koska kesäkuussa 1944 puna-armeija joutui lähtemään hyökkäykseen Karhumäeltä ja Syvärin takaa.

Puna-armeijan strateginen isku Suomeen oli ainoa puna-armeijan suurhyökkäys, joka ei saavuttanut tavoitteitaan vuosina 1944 ja 1945. Suomen armeija pystyi torjumaan suurhyökkäyksen vain sen ansiosta, että sen alettua Saksa alkoi toimittaa aseita Suomeen pitkän asesaarron jälkeen: lento-osasto Kuhlmey pudotti 60 prosenttia kesän 1944 suurtaisteluissa puna-armeijan hyökkäysmuodostelmien niskaan pudotetuista pommeista, saksalainen rynnäkkötykkiprikaati osallistui Talin-Ihantalan suurtaisteluun, saksalainen jalkaväkidivisionaa torjui puna-armeijan ja punalipun laivaston maihinnousuyrityksen Viipurinlahdella ja Saksan toimittamilla panssarinyrkeillä, panssarikauhuilla ja rynnäkkötykeilla tuhottiin satoja punapanssareita. Saksan aseapu virtasi Suomeen koko kesän 1944 ajan. Se korvasi kaikki kalustotappiot ja elokuussa 1944 Suomen armeija oli vahvemmin varustettu kuin 9. kesäkuuta 1944.

DS (nimimerkki)

Hieno kirjoitus.

Berija-rainesto on muuten erinomainen esimerkki siitä, kuinka sokeita kommunistimassamurhaajien ihannoijat voivat olla.

Ei voi veteraaneja tarpeeksi kiittää. Neuvostoliitto tappoi yli 20.000.000 ihmistä, ja jos Suomen valtaus olisi onnistunut, tuohon lukuun olisi mahdollisesti voinut laittaa 2.000.000 lisää. Puhumattakaan kidutuksista ja raiskauksista.

Toimituksen poiminnat