Bjarne Kallis

Kreikka mustamaalaa myös Suomea

Politiikassa ei ole epätavallista liioitella, eikä myöskään vähätellä asioita. Yleistäminen ei myöskään ole epätavallista. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan. Kreikkaa on kritisoitu siitä, että se on vääristellyt lukuja tarkoituksenaan piilottaa Kreikan talouden huono tila.

Maan varapääministeri Pangalos käy vastahyökkäykseen ja väittää, että KAIKKI maat antoivat vääriä tietoja taloudestaan ennen euroon siirtymistä. Tämän lisäksi hän väittää, että Italian lukujen vääristely oli vielä suurempaa kuin Kreikan. Saksa, joka on kritisoinut Kreikkaa, sai kuulla, miten natsit toisen maailmansodan aikana tyhjensivät Kreikan keskuspankin. He veivät pois kullan ja rahat, ja nyt he voisivat ainakin kiittää siitä, mitä ovat vieneet, sanoi Pangalos.

Varapääministeri siis väittää, että kaikki maat ovat antaneet tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Tämä sisältää väitteen siitä, että myös Suomi on vääristellyt tietoja. Hyväksyykö Suomen hallitus tuollaisen väitteen, vai aiotaanko vaatia selvitystä? Henkilökohtaisesti minun on hyvin vaikea uskoa, että me olisimme vääristelleet lukuja, mutta en myöskään usko, että mitään selvitystä aiotaan vaatia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Gagarin (nimimerkki)

Jonkinlaisen pilkun n.. fiilauksen kautta voisi ehkä löytää jotain, jolla perusteella voitaisiin väittää, että Suomikin antoi virheellisiä tietoja, mutta uskon samoin, ettei Suomi tarkoitushakuisesti ainakaan ole sellaista tehnyt.
Tuo saksalaisten kultaryöstö kuulostaa samalta kuin mannerkiinalaisten käsitys siitä, miksi Taiwanilla vallitsee korkeampi elintaso kuin heillä. He ovat myös siinä vakaassa käsityksessä, että syy on siinä, että Guomingtang varasti kaiken kullaan mennessään, kun tasavaltalaiset pakenivat saarelle.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Tuo saksalaisten syyttäminen Kreikan talouskurjimuksesta oli kyllä niin huippu, että meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun eilen kun asiasta luin.
Mie luulen, että Kreikka menee konkkaan.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Bjarne Kalliksen kannattaisi uskoa kreikkalaisia eikä pitää heitä valehtelijoina. On nimittäin niin, että samat amerikkalaiset yritykset konsultoivat kaikkia EMU-kelvottomia maita eikä EMU:a olisi voitu toteuttaa huijaamatta. Ilmeisesti vain Luxemburg ja pari-kolme maata olisivat päässeet EMU:un ilman dopingia. Edes Saksa ei ollut ilmeisesti kaikessa germaanisessa eurouhossaan kelvollinen. Lisätietoja toimittaja jan.hurri sanoma.fi .

Suomen aikaansaamien todennäköisten väärennösten vuoksi Suomi meni EMU:un 63%:n julkisella velalla.

Tämä oli tiedossa jo 2000-2001, mutta perusteellisen selvityksen teosta valtiovarainministeriö, Sanoma, Alma Media ja Yleisradio kieltäytyi. Sanomalehtitietokannasta näkee joidenkin johtavien poliitikkojen mainintoja siitä, ettei asia mennyt tyylipuhtaasti, vaan manipulointeja tapahtui, näitä kommentteja voi olla esimerkiksi Kauppalehdessä.

Euron kriisi - Suomikin keplotteli itsensä euroon
Hannelore Foerster/Bloomberg News

Suomikin keplotteli itsensä euroon

Kriisiin ajautunut Kreikka ei ole ainoa euromaa, joka on keplotellut velkalukujaan kauniimmiksi. Euroon pyrkiessään myös Suomi turvautui kepulikonsteihin, joihin Eurostat kiinnitti huomiota jo 2000-luvun alussa. Suomen keinot olivat laillisia, mutta enää ne tuskin menisivät täydestä. Nyt niillä voisi päätyä silmätikuksi.
Hyvä22
KommentoiKommentoi
Lähetä kaverilleLähetä
Tulosta (HTML)Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)Tallenna (PDF)
Del.icio.usDel.icio.us
FacebookFacebook
twitterTwitter
Jan Hurri
Jan Hurri
19.2.2010 07:02
Kommentit 83

Suomi erottuu parhaillaan velkaisten eurovaltioiden joukosta vähiten velkaisena, joten Suomen poliittinen johto on osallistunut innokkaasti ylivelkaisen Kreikan arvostelemiseen.

Suomi ei ole kuitenkaan alusta asti ollut rahaliiton vakavarainen mallioppilas, vaan 1990-luvun lopulla Suomikin turvautui keplottelua muistuttaviin konsteihin päästäkseen rahaliittoon.

Markkojen vaihtaminen euroiksi ei välttämättä olisi onnistunut ilman velkatilastojen räätälöintiä ja nokkelien pankkiirien apua. Pelkän aidon velanmaksun avulla valtion velka ei olisi pienentynyt riittävän pieneksi riittävän nopeasti.

Suoranaisesta vilpistä tuskin oli Suomen valtionvelan trimmaamisessa kyse, mutta enää EU:n tilastoviranomainen Eurostat tuskin hyväksyisi Suomen ja joidenkin muiden nykyisten euromaiden 1990-luvulla toteuttamia monimutkaisia velkajärjestelyjä.

Velkaraja alittui
erikoistoimin

Euroopan rahaliiton Emun keskeisiin sopimuksiin kuuluva niin sanottu Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimus määrittelee jäsenvaltioiden julkisen velan enimmäismääräksi 60 prosenttia maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Suomen valtio oli velkaantunut 1990-luvun alun lamavuosina niin raskaasti, että ilman poikkeuksellisia erityisjärjestelyjä Suomella olisi euroajan alussa ollut enemmän velkaa kuin rahaliitto sallii.

Vuonna 1998 eli viimeisenä vuonna ennen euron virallista käyttöönottoa Suomen valtiolla oli suoraan omissa nimissään ja lisäksi epäsuorasti vastattavanaan velkoja selvästi yli 60 prosenttia, mahdollisesti 63 prosenttia bkt:stä.

Valtion tosiasiallinen velka-asema ei kuitenkaan estänyt markkojen vaihtamista euroiksi, sillä Suomen niin sanottu Emu-velka oli juuri ennen historiallista valuuttamuutosta vain 49 prosenttia bkt:stä.

Suomen valtionvelka kutistui kabineteissa ja pankkien takahuoneissa, ei aidolla velanmaksulla.

Eläkelaitosten sijoitukset
osaksi valtiontaloutta

Suurimman osan Suomen todellisen valtionvelan ja Emu-velan erosta selitti Suomen Emu-neuvottelijoiden todellinen työvoitto, jolla he saivat EU:n komission hyväksymään Suomen koko eläkejärjestelmän suurine rahastoineen osaksi julkista taloutta.

Valtion ja kuntien eläkerahastojen lisäksi myös yksityisten alojen työeläkerahastot laskettiin osaksi julkista taloutta. Tällä oli Suomen eurokelpoisuudelle äärimmäisen suuri merkitys.

Vasta sijoitustoimintansa kansainvälistä hajauttamista aloitelleet eläkelaitokset olivat 1990-luvulla Suomen valtion tärkeimpiä rahoittajia. Niillä oli salkuissaan juuri ennen euron käyttöönottoa Suomen valtion velkakirjoja yli kymmenen miljardin euron arvosta.

Komission linjauksen jälkeen eläkelaitosten omistamat valtion velkakirjat voitiin vähentää Suomen Emu-velasta, johon laskettiin vain julkisyhteisöjen ulkopuolinen velka.

Komission linjaus oli kiistanalainen ja tulkinnallinen. Varsinkaan Suomen yksityisten alojen työeläkelaitoksilla ei ollut minkäänlaisia velvoitteita sijoittaa varojaan juuri Suomen valtion velkakirjoihin, joista ne ovatkin nyttemmin pitkälti luopuneet.

Eläkerahastojen lukeminen osaksi julkista taloutta pienensi Suomen Emu-velkaa yli kymmenen prosenttiyksikköä – ilman, että valtion tosiasiallinen velkavastuu pienentyi euronkaan vertaa.

Vanhat aravalainat
kierrätykseen

Eläkerahastojen laskeminen osaksi julkista taloutta olisi riittänyt varmistamaan Suomen pääsyn rahaliittoon. Mutta päätös eläkesijoitusten käsittelystä varmistui vasta viime tingassa vuonna 1997, joten varmuuden vuoksi valtion velkaa pienennettiin muillakin keinoin.

Toinen tärkeä Suomen eurokuntoa kohentanut kepulikeino toteutettiin Valtion Asuntorahaston ARAn vanhoja aravalainasaatavia myymällä.

Muodollisesti tämä lainasaatavien arvopaperistamisena toteutettu projekti siirsi osan ARAn varainhankinnasta valtion "taseen" ulkopuolelle. Taloudellisilta vaikutuksiltaan arvopaperistamisin hankittu rahoitus oli vain valtion virallisissa velkatilastoissa näkymätöntä sekä tavallista monimutkaisempaa ja kalliimpaa velanottoa.

Arvopaperistamisten ytimessä oli tarkoitusta varten Irlantiin perustettu Fennica Holdings -erikoisyhtiö ja joukko sen alaisuuteen perustettuja erillisyhtiöitä. Nämä ostivat vanhoja aravasaatavia ARAlta tukkuerissä ja hankkivat lainojen siirtoa varten tarvitun rahoituksen rahoitusmarkkinoilta.

Valtio vältteli
omia verojaan

Fennica-operaatio oli monimutkainen palapeli, jonka osat koottiin juuri tällaisiin järjestelyihin erikoistuneiden investointipankkien ja muiden neuvonantajien avulla. Operaation jokainen vaihe toteutettiin kuitenkin ARAn, valtiovarainministeriön ja Valtiokonttorin rahoitusosaston toimeksiannosta.

Monimutkainen kuvio salli ARAn lisävelkaantumisen ilman, että uusi velka näkyi ARAn omissa tai valtion velkatilastoissa. ARA toteutti kaikkiaan kuusi erillistä Fennica-operaatiota, joiden yhteisarvo oli 2,7 miljardia euroa.

Fennica-järjestelyt paransivat selvästi Suomen mahdollisuuksia päästä euroon, sillä ARAn omissa nimissä ollut velka olisi laskettu valtion velaksi mutta arvopaperistamisten avulla hankittua rahoitusta ei laskettu.

Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut ARAn Fennica-ohjelmien helpottaneen Emu-ehtojen täyttämistä.

Fennica-yhtiöt perustettiin hanketta toteuttaneiden pankkiirien neuvosta juuri Irlantiin, koska siellä oli Suomea edullisempi verotus. Tavallaan pankkiirit neuvoivat siis valtiota välttämään omia verojaan.

Eurostat huolestui
valtioiden kikkailusta

EU:n tilastoviranomainen Eurostat kiinnitti Suomen ja muutaman muun euromaan toteuttamiin arvopaperistamisiin huomiota vuoden 2002 maaliskuussa julkaisemassaan asiakirjassa.

Eurostat huolestui velkatilastojen luotettavuudesta, kun jäsenvaltiot olivat ryhtyneet yhä kekseliäämpiin järjestelyihin siirtääkseen velkavastuitaan virallisten velkatilastojen ulkopuolelle. Eurostatilla oli tuolloin tieto Suomen lisäksi Kreikan, Italian, Irlannin ja Itävallan valtioiden toteuttamista arvopaperistamisista.

Useimmat valtioiden arvopaperistamiset olivat ilmeisesti täysin lainmukaisia ja sallittuja, eikä esimerkiksi Suomen valtio saati Fennica-ohjelmat toteuttanut ARA pyrkineet millään tavoin kätkemään toimiaan.

Eurostatin mukaan oli kuitenkin kyseenalaista, kuinka aidosti erityyppiset arvopaperistamiset siirsivät velkavastuita pois valtioilta. Rahoitusmarkkinoilla vastaavia toimia kutsutaan usein näyteikkunoiden somistamiseksi (window dressing).

Sittemmin Eurostat onkin tuntuvasti tiukentanut linjaansa arvopaperistamisin hankitun rahoituksen tai tulojen tilastoinnista. Nyt suuri osa takavuosien arvopaperistamisista olisi pakko ottaa mukaan valtioiden virallisiin velkatilastoihin.

Suomen valtio on luopunut arvopaperistamisista. Yhtään Fennica-lainaa ei ole enää liikkeessä, sillä ARA on vähin äänin ostanut kaikki alunperin yli 50-vuotisina sijoittajille myydyt Fennica-lainat pois päiviltä.

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

#3 Bjarne on täysiverinen poliitikko. Hieman varttuneempi painos Timo Soinista. Hän todella osaa ottaa yleisönsä. Protestanttinen nationalismi on kova sana sekulaarienkin pohjoismaalaisten keskuudessa.

Mr. Fockr (nimimerkki)

#4. Taas lisää mielenkiintoista tietoa Suomen eläkejärjestelmästä.

Suomi voisi käytännössä laskea keskimääräisen työtulon perusteella palkkasumman jokaisen työssäkäyvän n. 36 vuoden työuralle ja saada siitä varallisuudekseen eläkemaksujen 22,4 %.

No, voinhan sen laskea tässäkin:

36 v x 12 kk/v x 2800 €/kk x 2 600 000 työssäkäyvää x 22,4 % =
704 471 040 000 €

PS. Siinä on myös eläkemaksukertymä, joilla tulisi pystyä rahoittamaan eläkkeet.

Käyttäjän kaminiitto kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Toivottavasti nykykreikkalaiset ovat esi-isiään parempia:

Antiikin kreikkalaista luonnetta kuvaavat parhaiten adjektiivit: riidanhaluisia, parjaushaluisia, ahneita, lahjottavissa, turhamaisia, kerskailevia, laiskoja, kevytmielisiä, kostonhimoisia, vahingoniloisia, valheellisia ja julmia.

Kyyros vanhempi sanoi kreikkalaisista: "En pelkää ihmisiä, joilla kaupunkinsa keskellä on paikka, minne he kokoontuvat pettääkseen toisiaan väärillä valoilla". Platon valittaa, että jokaisessa oikeusjutussa tehtiin vähintään yksi väärä vala, koska molemmat osapuolet olivat valmiina vannomaan.

Helleenien sanastossa rikos on pelkkää sallimaa, jonka jumalat ovat aiheuttaneet oikullisessa puolueellisuudessaan ja kateellisessa vihassaan.

Lähde: Uuden ajan kulttuurihistoria 2, Egon Friedell

Wieras (nimimerkki)

Siis tämä sanonta, että "Kreikka on köyhä valtio, jossa asuu rikkaita ihmisiä." Väitetään johtuvan siitä, että kreikkalaiset onnistuvat harjoittamaan "verosuunnittelua". Sehän osoittaa vain tervettä asennetta, jonka pitäisi levitä kaikkialle EU:n alueelle. Ensimmäiseksi tänne.

Sillä emmekö kaikki ole huomanneet jo 20 vuoden ajan, miten julkinen sektori jalkauttaa ja kortistoittaa osaavimman väkensä. Tilalle tulee niitä, joita tituleerataan "johtajiksi", ja jotka haalivat itselleen lisää tehtäviä nk. Organisaatiomuutoksen hallinnassa - huomattavaa henkilökohtaisen palkkamassansa lisäystä vastaan. Ja nämä kaikki "tehtävät" hoidetaan n. vajaassa 40 tunnin työviikossa.

Olemmeko huomanneet sitten, että verot laskisivat tai edes pysyisivät ennallaan? Olemmeko havainneet, että julkisen sektorin palvelut pysyisivät edes ennallaan?

Siispä: Kreikan malli on paras. Valtio voi mennä Suomenkin tavalla konkurssiin, mutta sitä eivät maksa julkisen sektorin edustajat. He hyötyvät siitä.

Jukka Turunen (nimimerkki)

Kreikan ja Romanian kaltaisia kehitysmaita ei olisi koskaan pitänyt ottaa EU:n jäseneksi. Eikä varsinkaan Turkkia saa ottaa jäseneksi koskaan.

Markku (nimimerkki)

Kreikan tila on omatekoinen, matkasta tulee rankka , ei konkurssi, ei uskontojen taistelu, vaan laskeva palkka- ja palvelutaso nousevin hinnoin, l. sisäinen devalvatio, jotta saavutetaan edes jonkulainen tasapaino, sellainen kreikkalainen.

Matokuuri on pitkä ja kova, valaistumista edeltää melkoiset murinat, väännöt, mutta muuta ei ole tarjolla.

Sama koskee muitakin holtittomia maita, Suomi ml., vaikka kaikenlaista höpistään.

Käyttäjän ande kuva
Antti Aaltonen

#9 Jukka Turunen.

Veit sanat täydellisesti suustani.

Mr. Fockr (nimimerkki)

Jatkan vielä...

36 v x 12 kk/v x 2800 €/kk x 2 600 000 työssäkäyvää x 22,4 % =
704 471 040 000 €

Suomalaisen työeläkejärjestelmän taseen vastaavan arvo pitäisi olla tämän verran.

Mutta kun ei ole. Joku on syönyt kuormasta.

Työmarkkinajärjestöjen painoarvoa eläkeyhtiöissä on karsittava terävällä kirveellä.

Toimituksen poiminnat