Bjarne Kallis

Kertokaa tästä lapsille

Tammikuun 27. päivänä 1945 venäläiset joukot valloittivat keskistysleirin Auschwitz-Birkenau  ja vapauttivat leirin noin 7.000 vankia.  Tätä päivää (27.1.) vietetään  monissa maissa ”vainojen uhrien muistopäivänä” . Tämä yleistyi  sen jälkeen kun Euroopan parlamentti  vuonna 1995 antoi  jäsenmailleen suosituksen viettää  Hlocaustin muistopäivää.  Ruotsissa  päivää on vietetty kansallisena muistopäivänä vuodesta 1999 lähtien ja Suomessa vuodesta 2003 jälkeen.  YK  julisti päivän kansainväliseksi muistopäiväksi vuonna 2005.

Muistopäivän tarkoitus on muistuttaa kansalaisia  niistä julmuuksista, joihin  natsit Saksassa ja muualla Euroopassa  syyllistyivät.  Tällä pyritään myös siihen,  että tapahtumat nousisivat kansalaisten mieleen, silloin kun merkkejä  ihmisoikeuksien loukkaamisesta alkaa näkyä. Tässä tarkoituksessa Ruotsin hallitus päätti tilata kirjan, joka kertoisi  niin itse holocaustista kuin myös sitä edeltäneistä  tapahtumista. Kirja nimellä  ”...om detta må ni berätta...”  saatiin valmiiksi v 1998 ja jaettiin ilmaiseksi kaikille vanhemmille, joilla oli lapsi peruskoulussa.  Kirja on käännetty useammalle kielelle  ja vain Ruotsissa sitä on jaettu lähes 2 miljoonaa kappaletta.  Kirjan nimi on otettu Raamatun Joelin kirjasta, jossa kehoitetaan vanhempia kertomaan lapsilleen  maata ja kansaa kohdanneista kauhistuksista ja niiden taustasta. Tämä,  jotta tulevat sukupolvet välttyisivät vastaavanlaisista  julmuuksista.

Kirja kertoo sanoin ja kuvin miten tie Auschitziin sai alkunsa vihan propagandasta, jota  pian seurasi  juutalaisten tunnistaminen , ryöstäminen ja siirtäminen ghettoihin, joista heidät kuljetettiin  tappamista varten rakennettuihin kaasukammioihin.

Kirjassa on runsaasti valokuvia, muistiinpanoja ja eloonjääneiden haastatteluja, jotka kaikki osoittavat mitä ihminen voi toiselle tehdä silloin kun viha ja väkivalta ovat ottaneet vallan. Kirjan kannessa on kuva,  missä joukko naisia, lapsia ja vanhuksia  metsän reunassa  odottavat  riisutua ja kulkea  noin 100 metrin päässä olevaan  kaasukammioon.

Heti kirjan ilmestymisen jälkeen tilasin sen Ruotsista ja tein Mats Nybyn (sdp) kanssa  hallitukselle kirjallisen kysymyksen , jossa kysyimme aikooko Suomen hallitus ryhtyä vastaavanlaiseen aloitteeseen kuin mihin Ruotsi on ryhtynyt.  Toiveita, että näin voisi mahdollisesti tapahtua antoi silloinen  kulttuuriministeri  Claes Andersson (vas) vastauksessaan.

Kirja sai suurta huomiota  Tukholmassa Holocaust- päivänä vuonna 2000  pidetyssä seminaarissa . Siinä pääministeri Lipponen (sdp) lupasi, että kirjasta otetaan suomenkielinen painos ja lähetetään  kaikkiin kouluihin opettajille opetuksen tausta  aineistoiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Puolan ulkoministerin Grzegorz Schetynan mukaan Auschwitzia eivät suinkaan vapauttaneet venäläiset vaan ukrainalaiset joukot. Kiistatonta lienee se, että kysymys oli puna-armeijasta.

Tämän vuoden muistotilaisuutta varjostaa Puolan ja Venäjän välinen kiista. Presidentti Putin ei tule paikalle, vaikka oli läsnä muistotilaisuudessa kymmenen vuotta sitten.

http://www.bbc.com/news/blogs-eu-30957027

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Odotetaan tutkimusta siitä kuinka moni "vapautetuista" siirrettiin suoraan venäläiseen vankileiriin. Ainakin jokainen venäläinen sotavangiksi jäänyt sotilas joutui kokemaan tämän kohtalon.

Ihmisen luonto on kyllä mielenkiintoinen.

Marssitaan kuin lampaat kaasukammioon mieluummin kuin saadaan kuula selkään pakoyrityksen yhteydessä.

Keskimäärin keskitysleireillä oli noin 10 000-20 000 vankia noin 500 vartijaa kohden. Olisiko pakeneminen onnistunut, jos kaikki olisivat yksissä tuumin lähteneet liikkeelle samaan aikaan?

Vaan kun kukaan ei halunnut olla se ensimmäinen.

Kaasukammioon siis kaikki.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Olisiko pakeneminen onnistunut, jos kaikki olisivat yksissä tuumin lähteneet liikkeelle samaan aikaan?"

- Mielenkiintoinen kysymys! Luulenpa, että osa vangeista todellakin olisi päässyt pakoon, mutta pärjäämisen ennuste leirin ulkopuolella olisi ollut huono. Nälkiintynyt, luultavasti monin tavoin sairas ihminen aseistettujen sotilaiden takaa-ajamana tuntemattomassa ympäristössä... ei vaikuta hyvältä.

Ihmiseltä (eläinlajina) puuttuu se "joukkoäly", joka saa muurahaiset rakentamaan kekoa, kottaraiset lentämään parvena tai sardiinit uimaan yhtenäisesti. Jos ihmisryhmää ei tietoisesti johdeta, olemme sittenkin melko avuttomia, varsinkin aliravitsemuksen heikentäminä.

Ja toisaalta, "niin kauan kuin on elämää, on toivoa". Periaatteessa kaasukammion putkisto olisi voinut jumittua tai laitteiston käyttäjä saada aivoinfarktin juuri ennen vankien suunniteltua myrkyttämistä, jolloin tuhoamisprosessi olisi vähintään viivästynyt. Kaasukammioon jonottaja oli kuin olikin vielä hengissä, joskin kovin epätoivoisessa tilanteessa.

PS. En ole tutustunut keskitysleirimuseoihin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Ei sitä arvuutella tarvitse, kahdella tuhoamisleirillä vangit nousivat kapinaan. Treblinkassa ja Sobibórissa 1943.

Treblinkassa 700 kapinan aloittaneesta vangista karkuun pääsi 200, joista 70 selvisi hengissä. Sobibórissa samat lukemat olivat 600, 300 ja 50.

Myös Auschwitz-Birkenaussa yritettiin kapinaa ja pakoa 250 vangin voimin, mutta se epäonnistui, ja kaikki tapettiin. Noissa kahdessa onnistuneessa vankien pakoyrityksessä oli siis osapuilleen 10% mahdollisuus jäädä henkiin.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Tänään 27.1. on myös 1918 Suomen luokkasodassa surmansa saaneiden, teloitettujen ja vangittujen punaisten muistopäivä.

Luokkasodan taisteluissa, teloituksissa ja keskitysleireillä kuoli 40 000 punaista. Sodan jälkeisissä vainoissa vangittiin 80 000 punaista. Tuhansia tuomittiin kuolemaan, vankeuteen ja karkotuksiin.

Käyttäjän ehdokas8blogituusisuomifi kuva
Bjarne Kallis

Kommenteissa esiintyy paljon sellaisia kysymyksiä, jotka pakostakin tulevat mieleen. Suurin osa niistä alkaa kysymyksellä MIKSI ja MITEN OLI MAHDOLLISTA...
ISIS:n ja Boko Haramin toiminta osoittaa että julmuus asuu edelleen keskuudessamme Nytkin suurin osa ihmisistä ja kansoista seuraa tapahtumia sivulta ja tuntee sääliä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Jospa julmuus ei olekaan asian ydin, vaan sokea tottelevaisuus.

"Tottelevaisuudella on saatu paljon enemmän pahaa aikaa kuin tottelemattomuudella."

Toimituksen poiminnat